Kiitos menneistä vuosista

Caramelito Promotionsin virallinen lopettamiskokous pidetään viikonloppuna ja alkuviikosta sulkeutuvat myös nämä nettisivut. Talli kulki pitkän polun perustamisestaan marraskuusta 2008 aina lopettamiseensa marraskuuhun 2017.

Harva tietää, että ensimmäiseksi nyrkkeilijäksi talliin kysyttiin silloin 0-2 listalla ollutta Tommy Heiniemeä, jonka roolina olisi ollut kontaktien avaaminen Suomen ulkopuolisiin promootioihin. Lopulta tallin ensimmäiseksi sopimusnyrkkeilijäksi tuli kuitenkin Janne Katajisto, joka lopulta ylsi raskaansarjan SM-titteliin ja aina EU-titteliotteluun asti. Vaikka Katajisto olikin ensimmäinen sopimusnyrkkeilijä, ensimmäinen tallin nyrkkeilijänä iskenyt ottelija oli Pekka Eskelinen, joka kävi 3 ammattilaisottelua vuoden 2009 aikana.

Tallin yleisömäärältään menestyksekkään debyytti-illan, Amarillo Boxing Night – Mestari iskee (21.2.2009), jälkeen vuorossa oli Ulvilan pesäpallostadionilla järjestetty ulkoilmatapahtuma, jossa sydämentykytyksiä aiheutti niin sääennusteiden seuraaminen kuin myös Englannista tilattu kehä, jonka toimitus viivästyi kuukausikaupalla ja lopputulos kehän laadun kanssa oli vähän niin ja näin.

Vuosi 2010 ei alkanut yhtä menestyksekkäästi kuin edellinen vuosi; suurin odotuksin tehty uusi Rewell Centerin nyrkkeilyilta floppasi yleisömäärältään ja siitä parin kuukauden kuluttua järjestetty salikisatapahtuma paljasti, että Vaasassa oli turha enää jatkossa järjestää ammattinyrkkeilytapahtumaa ilman paikallisottelijaa.

Lopulta ratkaisuksi löytyi Latvian liiton alla järjestetyt ravintolakilpailut, joissa paikalliset potkunyrkkeilijät pääsivät kilpailemaan ammattinyrkkeilyotteluita Latvian lisenssillä ja kun samalla virolainen Anton Sjomkin teki journeyman-uraa Euroopassa tallin ulkomaan kontakteja rakentaen.

Sjomkin oli nyrkkeilijä, joka kävi kovia otteluita vieraskehässä ja tienasi rahaa lapsiensa elättämiseen; ulkomaan reissuilla miehelle sattui ja tapahtui lähes joka kerta. Mutta taistelijanluonteeltaan mies oli sellainen, jota jokaisen nyrkkeilyfanin on arvostettava.

Alkuvuodesta 2011 talliin liittyi Janne Forsman. Mies, joka oli enemmän ”streetfighter” kuin pistenyrkkeilijä. Uskon, että meillä on Jannen kanssa molemminpuolinen varsin korkealle yltävä kunnioitus ja luottamus toista kohtaan ja pitkä matka nyrkkeilyn parissa yhdessä kuljettuna. Janne oli Haminan tapahtumissaan todella kova nimi lipunmyyntiin; koko tallin historian kovin, ja miehen faniporukka (Apinalauma) on jaksanut reissata otteluita katsomaan useiden satojen kilometrien päähänkin.

Alusta alkaen omassa ideologiassani oli tärkeää se, että nyrkkeilijöille pyritään saamaan vähintään 3-4 ottelua vuodessa, toki kunkin oma henkilökohtainen tilanne huomioiden, varsinkin kun ottelupalkkiot olivat sitä luokkaa, että siviilitöiden unohtamisesta oli turha haaveilla. Alkuvuosina oli uutta ja mahtavaa järjestää ja suunnitella tapahtumia ja nyrkkeilijöiden urakehitystä, mutta nopeasti myös iski vasten kasvoja realiteetit iltojen työmäärästä ja kustannuksista. Kun mahdollisuus taloudellisiin satsauksiin pieneni, väheni myös järjestettävien iltojen määrä. Samalla tuli eteen myös päätös, ettei ketä tahansa nyrkkeilijää voi ottaa tiimiin mukaan vain siksi, kun nyrkkeilijän mielestä olisi niin mukava ”piestä kerran kuussa joku latvialainen taksikuski”.

Vuosi 2014 oli osaltaan merkittävä; edellisvuonna tehty yritys tasonnostoon ei onnistunut riittävän hyvin ja pudotus tuli eteen; usko omaan juttuun oli koetuksella ja tallissa vaihtuikin väkeä; huhut ja epäilyt toiminnan loppumisesta liikkuivat.

Marraskuussa 2014 Vaasassa järjestetyssä tapahtumassa potkunyrkkeilyn ammattilaisottelun ottaneella Pirkka Suksella oli iso merkitys ja siksi halusin Pirkan mukaan myös tallin viimeiseen ottelutapahtumaan nyt kolme vuotta myöhemmin, tällä kertaa ammattinyrkkeilyotteluun. Vielä Pirkkaakin suurempi merkitys oli Mathias Eklundilla ja valmentajallaan Omaran Touraylla, jotka silloin toimivat isossa roolissa talkooporukan suorittavassa osastossa. Mikäli Mathias ja Omaran olisivat silloin kääntäneet selkänsä minulle, olisi Caramelito Promotions ja oma toimintani ammattinyrkkeilyn parissa todennäköisesti kuopattu vähin äänin jo tuolloin.

Alkuvuodesta 2015 pääsin konsultoimaan Virossa maaliskuussa järjestettyä Robert Heleniuksen paluuiltaa ja sen jälkeen toimimaan Suomessa Loud N Live Promotionsin ”nyrkkeilykonsulttina”. Se oli tervetullut tauko omien tapahtumien järjestämiseen, vaikkakin työmäärä oli todennäköisesti itselläni lähes yhtä suuri kuin omissa illoissa. Moni nyrkkeilyfani ihmetteli, että miksi Mathias Eklund sai rajunkin kritiikin jälkeen yhä uudelleen näyttöpaikan noissa isoissa illoissa, vaikka tarjolla olisi ehkä ollut nimekkäämpiäkin ottelijoita; oli minun vuoroni olla kääntämättä selkää Mathiakselle ja Omaranille.

Vuosi 2016 piti olla alkujaan se, jolloin itse lopetan tapahtumien järjestämisen, mutta pitkän kesätauon jälkeen päätin kuitenkin jatkaa vielä vuodella, sillä vuoteen 2016 lopettaminen olisi jättänyt ikävän maun suuhun. Tänä vuonna järjestetyt kaksi nyrkkeilytapahtumaa WS Arenalla Vaasassa olivat järjestelyiltään ja ottelullisesti onnistuneet ja tyylikkäät. Sen parempaan en henkilökohtaisesti tällä hetkellä käytössä olevilla resursseilla olisi järjestäjänä pystynyt. Tallin talkooväki oli näissä tapahtumissa harvalukuinen, mutta samalla myös parempi ja ammattitaitoisempi kuin koskaan ennen; jään sille väelle samanlaiseen kunniavelkaan kuin Mathiakselle ja Omaranille kolme vuotta sitten.

Nyrkkeilijöistä Forsman ottelee nyt viikonloppuna Ranskassa; alkujaan 1 ottelun mittaiseksi suunniteltu ura on venynyt yli 30 otteluun. Vuonna 2012 mukaan tulleella Sami Enbomilla piti olla iso ottelu Venäjällä vielä joulukuussa, mutta se kariutui tällä viikolla ja näin ollen Enbomin kohdalla suunnitelmat ja tavoitteet on kasattu ensi kevääseen, jolloin on päästävä ”tulos tai ulos” -otteluun. Mathias Eklund ja joulukuussa 2015 debytoinut Veli-Pekka Mattila ottivat syyskuun Grande Finalessa uransa toistaiseksi hienoimmat ottelunsa; kumpikin nosti valtavasti arvoaan nyrkkeilijänä ja kumpi tahansa olisi tuolla suoritustasolla kelvollinen esiottelijaksi mihin tahansa areena-luokan nyrkkeilyiltaan Suomessa!

Omalta osaltani kuitenkin nälkä tapahtumajärjestämiseen on mennyt; matchmaking on se, mikä itseäni kiinnostaa ja sitä toivon pystyväni tekemään lajin parissa tulevaisuudessakin ja auttamaan kokemuksellani ja kontakteillani nyrkkeilijöitä ja muita järjestäjiä Suomessa ja muuallakin.

Suomalaisen ammattinyrkkeilyn tekijäkaarti on harvalukuinen. Olen saanut kunnian tutustua moniin erilaisiin persooniin; joidenkin kanssa on eletty sovussa jatkuvasti, joidenkin kanssa on riidelty ja sovittu ja loppujen kanssa olkoon tämän kirjoituksen myötä omalta puoleltani mahdolliset riidat kuopattuna.

Ammattinyrkkeilyssä raha sanelee luonnollisesti paljon. On kuitenkin hieno nähdä ydinpiirissäkin sellaisia henkilöitä, jotka alusta loppuun asti ajattelevat nyrkkeilijöiden ja lajin etua pitämällä raha-asiat toissijaisena.

Yhtäkään nimeä tässä esiin nostamatta vielä kerran siis kiitos niin omasta kuin koko Caramelito Promotionsin väen puolesta jokaiselle jollain tavalla tällä matkalla mukana olleelle henkilölle ja yhteistyökumppanille.

Kirjoittaja: Markus Lammi

4 nopeaa päivitystä

Caramelitopromotions.com sivusto sulkeutuu keskiviikkona 22.11.

Janne Forsman ottelee kansainvälisen titteliottelun ensi viikolla Ranskassa.

Mathias Eklund ja Veli-Pekka Mattila pyrkivät pidentämään voittolistojaan Salossa 2.12.

Sami Enbomin on myös määrä otella joulukuussa.

Eklund ja Mattila mukaan Salon pikkujouluiltaan 2.12.

Salon nyrkkeilyillan järjestäjien tiedote:

Salon Urheilutalolla avataan nyrkkeilyn joulukausi kuudella ammattilaisottelulla
Viimevuotiseen tapaan Salon Urheilutalolle isketään pystyyn täysimittainen kuuden ottelun ammattinyrkkeilyilta 2.joulukuuta. Jo aiemmin julkaistujen kotiottelijoiden Jarkko Putkosen ja Fedor Vinogradovin lisäksi illassa nähdään myös vuoden 2015 superraskaan sarjan amatöörien Suomen mestari Gennadi Mentsikäinen sekä pohjanmaalainen ylemmän keskisarjan kaksikko Mathias Eklund ja V-P Mattila. Kukaan kolmikosta ei ole muuten ammattilaiskehästä toistaiseksi tappion kanssa poistunut. Mattila ja Eklundhan iskivät syyskuussa Vaasassa hienot voitot suomalaisottelijoiden välisissä taisteluissa Mattilan kaataessa Dimitri Faltinin pistein ja Eklundin lyödessä keskeytysvoiton Oulun Mika Joensuusta.

Kuva: Riika Lantto Studio Fantacy

Lisäksi tapahtumassa käydään salolaisen ammattinyrkkeilyhistorian ensimmäinen naisten kamppailu. Tuusulan Sanna Turunen pyrkii pyyhkimään ottelutilastostaan huhtikuisen tahran ja kohtaa kahdeksaneräiseksi suunnitellussa uusintaottelussa bulgarialaisveteraani Borislava Goranovan. Naisten ensimmäinen kohtaaminen päättyi silmäkulmavamman johdosta tekniseen ratkaisemattomaan kolmannessa erässä.
– Muutkin otteluparit ovat pikku viilauksia lukuun ottamatta selvillä ja tiedotetaan viikon sisällä. Vastustajienkin siniseen kulmaan on tulossa värikäs, kansainvälinen ja laadukas iskijäryhmä, lupaa illan matchmaker Petri Paimander.

Otteluohjelma ja -järjestys :
1) Ylempi keskisarja, 6 erää :
V-P Mattila, Ilmajoki, 5-0-1 (-) vs TBA
2) Keskisarja – naiset, 8 x 2 min
Sanna Turunen, Tuusula, 2-0-1 (1) vs Borislava Goranova, Bulgaria, 10-49-3 (-)
3) Raskassarja, 6 erää :
Gennadi Mentsikäinen, Hki, 4-0 (3) vs  TBA
4) Ylempi keskisarja, 6 erää
Mathias Eklund, Vaasa, 8-0-1 (4) vs TBA
5) Välisarja, 6 erää
Fedor Vinogradov, Suojärvi, 4-0 (1) vs TBA
6) Kevyt välisarja, 8 erää
Jarkko Putkonen, Salo, 14-3-2 (7) vs TBA

Ottelut 2.12.2017 Salon Urheilutalolla alkaen klo 19:00 (ovet auki tuntia aiemmin).

Lipunmyynti tältä viikolta alkaen www.lippu.fi tai Salossa Bar&Cafe Volum ja Zet-Baari.

Tilinteon hetki lähestyy – Edis Tatli saa mahdollisuuden EM-revanssiin 12.12. Helsingin Kisahallissa

Helsingin nyrkkeilyillan järjestäjien tiedote (27.10.)

Tilinteon hetki lähestyy – Edis Tatli saa mahdollisuuden EM-revanssiin 12.12. Helsingin Kisahallissa

Edis Tatlin ja Francesco Pateran toisessa kohtaamisessa riittää latausta. Toukokuun kiistanalainen hajaäänitappio kaivertaa Tatlia edelleen, ja tällä kertaa suomalainen haluaa murtaa vastustajansa kerta kaikkiaan.

Turun Gatorade Centerin kehässä nähtiin viime toukokuussa hämmentynyt mies. Kevytsarjan Euroopan mestari Edis Tatli (29–2, 10 tyrmäystä) oli otellut täydet kaksitoista erää belgialaista Francesco Pateraa (18–2, 7 tyrmäystä) vastaan ja uskoi hallinneensa kamppailua – Patera oli kyllä otellut aktiivisesti, mutta Tatli oli lyönyt painavammat osumat eikä hän ollut kertaakaan vastustajansa kanssa hankaluuksissa.

Niinpä suomalainen hämmästyi, kun kehäkuuluttaja ilmoitti, että tulossa olisi tiukka hajaäänituomio. Hämmästys muuttui tyrmistykseksi, kun Tatlin sijaan belgialaisen käsi nostettiin kattoa kohti voiton merkiksi.

”Olin aivan ihmeissäni. Pidin varmana, että tuomarit erottaisivat raskaat lyöntini Pateran taputteluista. Se tuntui minusta helpolta voitolta”, Tatli sanoo.

Myös valmentaja Pekka Mäki oli typertynyt lopputuloksesta. Hän jätti välittömästi ottelun jälkeen virallisen protestin Euroopan ammattinyrkkeilyliittoon. Vaatimusta nopeasta uusinnasta ei hyväksytty, mutta Tatli nimettiin Pateran seuraavan ottelun voittajan ensimmäiseksi haastajaksi.

Tuossa vaiheessa Pateran oli tarkoitus puolustaa juuri voitettua mestaruuttaan ranskalaista Yvan Mendyä vastaan. Mendyn ajatukset olivat kuitenkin muualla, ja kun hän vetäytyi EM-kamppailusta, oli Tatli seuraavana jonossa.

Tatli on tilanteeseen tyytyväinen. Hän on janonnut revanssia siitä hetkestä lähtien, kun suomalaisen vuodesta 2015 alkaen hallussaan pitämä mestaruusvyö puettiin Pateran ylle. Koskaan aikaisemmin Tatli ei ole syyhynnyt päästä tositoimiin niin kovasti kuin nyt.

”Ei olisi suoraan sanottuna kiinnostanut mikään muu kuin uusintaottelu”, Tatli sanoo.

”Tällä kertaa annan kaverille kunnon oppitunnin. Jos viimeksi olin liian passiivinen, nyt on eri tilanne. Annan kaikkeni, ettei ottelu menisi pisteille. Joulukuussa Patera saa selkäänsä, ja minä olen jälleen Euroopan mestari.”

Pekka Mäkikin on huomannut, että Tatli on valmistautunut uusintaan aivan erityisellä intensiteetillä.

”Nyt Tatlilla on mahdollisuus korjata toukokuinen vääryys ja näyttää, kuka oikea mestari on”, Mäki sanoo ja jatkaa:

”Kaikkea tekemistä on koko valmistautumisen ajan kuvannut kova työmoraali. Uskon sen näkyvän, kun miehet kohtaavat. Tällä kertaa ottelua ei välttämättä tarvitse arvostella, mutta kaikkeen on valmistauduttu.”

The Rematch -tapahtuma järjestetään Helsingin Kisahallissa 12. joulukuuta. Illan esiotteluissa nähdään useita muitakin suomalaisiskijöitä. Lisätietoa tapahtumasta julkaistaan ensi viikolla.

Artikkelinkuvana lehdistökuva Tatlin ja Pateran edellisestä kohtaamisesta. Kuva: Sami Lommi (Photolies).

Lisätietoja:

Pekka Mäki
040 568 9939
pekka@p3boxing.com

Saku Schildt, tiedottaja
050 331 1554
schildt.saku@gmail.com

Grande Finale, aikakauden päätös

Caramelito Promotionsin näillä näkymin viimeinen ilta toteutettiin 16.9-2017.

Mä astuin Carameliton kautta ammatinyrkkeilyn pariin n.3 vuotta sitten. Ennen tuota aikaa olin itse jo jonkun verran puuhastellut amatööripuolella lähinnä Veli-Pekka Mattilan apurina kulmassa. Harrastin itsekin nyrkkeilyä ja halusin nähdä enemmän kuin salin lattian. Kulmassa oleminen opetti paljon lajin luonteesta ja imaisi mukaansa täysin. Nyrkkeilyssä ja kamppailulajien maailmassa on jotain mitä ei vain yleisurheilu pystynyt sytyttämään. Kamppailulajien kontaktissa on jotain hyvinkin alkukantaista joka vetoaa ihmisyyden sotaisaan ja pimeään puoleen. Kyse on selviytymisestä, siitä kuka seisoo viimeisenä taistelutantereella.

Tuo mentaliteetti joko sytyttää tai sitten sitä kavahdetaan vaikkakin se on koodattu jokaisen ihmisen geeneihin. Kyky tehdä jotain johon ei uskonut pystyvänsä. Jokainen ihminen kaipaa sankaritarinoita, idoleja jotka toteuttavat asioita joihin emme itse usko pystyvämme. Ne jotka kauhistelevat kamppailulajien harrastamista ovat silti niitä jotka eivät voi olla kolaripaikalla katsomatta vaikka tekisi mieli kääntää katseensa.

Mulle nyrkkeily on aina ollut jotain joka saa mun veren kuumenemaan. Kyse ei ole väkivallasta vaikka aggressio onkin läsnä. Kun  lyödään, lyödään pahoilla aikeilla. Ehkä se ihmisluonnon paljas raakuus puhutteli niin syvästi etten vain voinut olla katsomatta. Kliseeseen perustuva lause että jokainen joka nousee kehään ansaitsee kunnioituksen pitää silti paikkansa. Vain tietynlainen mentaliteetti voi johdattaa urheilijan kehään jossa kaikki vaarat ovat todellisia. Ja kaikki on ansaittavissa. Vain se toinen kehässä on tiellä. Kamppailuun kuuluu kipu, aggressio ja itsekuri ja itsevarmuus. Mä koin ylipääsemättömän kiehtovana nyrkkeilyssä sen suoraviivaisuuden sekä sparratessa opittuna että jokainen tunne on valjastettava kovaan keskittymiseen, myös se väkivaltainen aggressio, se on saatava haltuun ja käytettävä oikein tai kaatuu omaan miekkaansa. Pelkkä väkivaltainen luonto ei riitä, on oltava hallintaa joka taas ei sovi väkivaltaisuuteen.

Kliseenä siis se että nyrkkeily todella teki musta paremman ihmisen. Se pakotti mut kohtaamaan pimeän puoleni ja ottamaan sen avosylin vastaan ja takomaan siitä aseen jotta voisin kehittyä. Tätä nyrkkeily oli katsojan silmin ja harrastajan sydämessä. Jotain surua olen vuosien aikana kokenut menettäessäni tuota tunnetta sillä totuus kulisseissa olikin ihan toisenlainen. En silti toivoisi muutakaan, sillä opin myös että vain rakkaudesta lajiin näitä iltoja luodaan. Ja jonkinlaisen hulluuden ajamana. Mutta ennen Caramelitoa mun ruusunpunaiset kuvitelmat ammattinyrkkeilystä elivät vahvasti, kuvittelin yhteisön joka rakastaa nyrkkeilyä ja haluaa vain tuottaa sitä. Jos en tuntisi Markus Lammea niin hyvin kuin opin tuntemaan olisin jättänyt tapahtumiin osallistumiseni, manageroinnin ja kaiken siihen liittyvän jo aikaa sitten.

Markusta on mediassa ja Somessa sekä puskaradiossa arvosteltu kovinkin sanoin, mutta itse läheltä seuranneena olen kokenut vain reilua kohtelua häneltä. Kovinkaan moni promoottori ei antaisi sellaista rehellisyyttä kuin mitä meidän välillä vallitsee. Markus on mulle idoli jonka takia en poistunut ammattinyrkkeilystä vaikka halusinkin.

Mulla on Muhammad Alin juliste mun sängyn yläpuolella. Siinä on kolme kuvaa Alin ja Sonny Listonin matsista 25 toukokuuta 1965. Tuo juliste kolmen kuvan sarjana on hyvinkin tunnettu. Sonny makaa kanveesilla, Ali katsoo Sonnya uhmakkaasti, tietoisena hallinnastaan. Tuollaiseen hetkeen jokainen urheilija lajissaan tähtää. Seistä kaikkien edessä ylivoimaisena. Jokainen paikallaolija muistaisi sun nimen. Näkisi sut sellaisena kuin olet haaveillut. Tavoittamaton legenda jota mä voin katsella niinä hetkinä kun oma sisäinen ääni sanoo ettei mun rohkeus riitä ja etten tule onnistumaan. Oli kyse sitten illasta ennen Etelä-Suomen Mestaruuskisa lavalle nousua, kun koko yläselkä oli laavamaista kipua täynnä ja vasen käsi oli liekeissä ja tulehtunut, tai ilta ennen tapahtumaa johon koko Carameliton tiimi on valmistautunut kuukausia.

Carameliton tiimin sydän on tuo lyhyt silmälasipäinen mies Vaasasta, meidän oma Muhammad Alin kaltainen hahmo, mies joka työssään teki jotain uskomatonta. Mies jonka perässä olisi valmis kulkemaan hullujen tapahtumien läpi. Mulle Lammin työ nyrkkeilyssä edusti jotain sellaista johon tiesin etten koskaan pystyisi. Mikään määrä oppia ei vain riittäisi, kyse on jostain sellaisesta johon vain tietynlaiset ihmiset pystyvät. Pyrin käyttämään kaiken taitoni auttaakseni Lammea kaikessa, kantaa edes osan tehtävistä. Kukaan joka ei ole ollut samassa asemassa ei voisi koskaan tietää kuinka paljon vaaditaan tuohon yhteen iltaan. Iltaan joka katsojille tarjotaan ja joka on ohi tunneissa. Siihen todelliseen työmäärään kun lasketaan vielä nyrkkeilijöiltä vaadittava aika saavuttaakseen kehäännousu. Urheilijan työ on 24/7 vuoden jokaisena päivänä. Siihen liittyy vielä valmentajat, niin ravinnon kuin nyrkkeilyn puolella, hierojat, tuomarit, talkoolaiset sekä managerointi.

Miten sitten mun ruusunpunaiset lasit menivät rikki? Hyvin nopeasti kulissien takana opin etteivät kaikki pidäkään toisistaan ja että toisen saavutuksien ihailu onkin saanut toisenlaisen muodon. Kuten urheilijanakin opin myös managerina etteivät kaikki halua sun menestyvän. Ja että kun on valtaa niin sitä voi käyttää kuten mielii vaikka se tuhoisikin sen minkä tähden kaikki tekivät töitä.

Huomasin että koimme paljon vastustusta, oli sääntöjä jotka mielestäni kaipasivat uudistusta. Ja tiesin toki että raha ratkaisee mutta en tiennyt kuinka suuri kuristus tuo tyhjä lompakko olikaan. Ja kuinka hyvä ase se oli toisissa käsissä. Herätys, kaikki eivät ole yhtä suurella pelkällä rakkaudella nyrkkeilyssä mukana.

Ne jotka ovat sitä mieltä ettei Suomessa ole helppoa urheilla eikä varsinkaan menestyä ammattinyrkkeilyssä ovat suuren totuuden äärellä. Helpompiakin tapoja menettää yöunensa olisi kuin tämän lajin viidakossa rämpiessä. Kaikki vain oman tallin edistämiseksi, tarjotakseen nyrkkeilijälle tilaisuus. Kapuloita niihin kuuluisiin rattaisiin lentää niin paljon ettei kannata pyöriä edes vaihtaa välissä. Senkun linkkaa eteenpäin. Kävelee eteenpäin pitäen kiinni omasta ajatuksestaan vaikka maailma palaisi ympäriltä. Tämä kirjoitus ei anna varmasti mitenkään positiivista kuvaa siitä mitä on saavutettu.

Miksi sitten jatkaa jos kerran ei ole mitään hyvää sanottavaa? Kaikki tämä unohtui kulmassa 16.9 kun Veli-Pekka, tuo pitkäaikainen ystäväni sai astua kehään tavoittelemaan jotain josta puhuttiin haaveena 4-5 vuotta sitten, hämyisessä nyrkkeilysalissa jossa me pienellä porukalla Kurikassa harjoitettiin nyrkkeilyä. Kun kello soi niin tunsin tutun lämmön, mun veri kuumeni. Syke hakkasi niin lujaa että kuulin sen yleisön pauhun yli. Kaikki työ palkittiin kun sain seurata tuon miehen otteita kehässä, niistä näkyi helvetillinen työmäärä, kehitys joka on ansaittu verellä, hiellä ja kovalla kurilla. Valmentaja joka viimeisessä erässä huusi ja kannusti suojattiaan jaksamaan vielä hetken.

Viimeisessä erässä Faltin ja Veepee molemmat huojuivat, todella kaikkensa antaneina. Verisinä ja väsyneinä. Mutta taistelutahto ei kadonnut. Se hakkasi läpi koko ottelun, kun kaksi kovan työn ja elämän muovaavaa soturia tavoittelivat samaa palkintoa. Ei edes omat urheilu-uran onnistumiset ole saaneet mulle aikaan niin sykähdyttävää tunnetta kuin tuo viimeinen minuutti viimeisessä erässä.

Kuva: Studio Fantacy Riika Lantto

Tällä viikolla myös yksi Suomen historiaan varmasti nimensä kirjoittanut soturi teki päätöksensä uran lopettamisesta. Juho ”Härmän Häjy” Haapoja on yksi niistä sotureista jotka ovat antaneet tuolle kehälle varmasti ihan kaikkensa. Juho ei ole tallissamme mutta koskaan en ole toivonut muuta kuin parasta Juholle. Voin myös rehdisti sanoa että Juhon kokoista aukkoa ammattinyrkkeilyssä ei pysty paikkaamaan.

Tämä vuosi on kaikella lailla tuntunut lopun alulta joka tavalla. Kuin ammattinyrkkeily olisi liian väsynyt ja vanha jatkamaan loistossaan. Yskivä koneisto joka ei vain toimi samalla teholla kuin aikoinaan. Ammattini puolesta sanoisin että on kilometrit tulleet moottorissa täyteen.

Kirjoitukseni synkästä sävystä paistaa suomalainen melankolisuus mutta tahdon silti nousta vielä kerran ylös ja ottaa hattuni pois päästä kaikille teille jotka toteutatte pyyteetöntä työtä näissä kamppailun koneistoissa, oli se sitten vapari tapahtuma tai paidatonta pugilismia tai mitä tahansa näiden väliltä. Niin kamppailijoille, promoottereille kuin muillekin sadoille ihmisille jotka ovat kytköksissä nuoden muutamien tuntien kiivaaseen esitykseen. On ollut melkoinen kokemus olla mukana tässä maailmassa.

Kirjoittaja: Tytti Becker

Pirkka Suksi jakaa hyvää

Caramelito Promotionsin viimeisessä ottelutapahtumassa, 16.9. Vaasassa järjestetyssä Grande Finale -illassa, ammattinyrkkeilydebyyttinsä iskenyt Pirkka Suksi teki jo ennen iltaa päätöksen, että osa hänen myymistään lipuista tuomista lipputuloista lahjoitetaan Vaasan vähävaraisille lapsiperheille. Karin Äijön organisoiman lahjoituksen kautta on nyt hankittu lahjakortteja:

Vielä lisäksi on tulossa mukava yllätys lapsiperheille, sillä eräs lahjoittaja, joka on halunnut pysyä nimettömänä, on tehnyt lahjoituksen, jonka avulla Pirkka Suksi on tehnyt Karin Äijön organisaatiolle lisälahjoituksen.

Caramelito Promotions kiittää niin Pirkkaa kuin lahjoittajaa ja Pirkalta lippunsa ostaneita faneja tästä toiminnasta!

Mitä jatkossa?

Caramelito Promotionsin viimeisestä omasta ottelutapahtumasta on nyt kulunut reilut 2 viikkoa ja nyrkkeilijätkin ovat jo palanneet harjoittelun pariin ja myös taustavoimat alkavat olla palautuneita viimeisimmän tapahtuman rutistuksesta. On aika varovaisesti kurkistaa tulevaisuuteen ja miettiä, mitä kunkin elo-syyskuussa iskeneen ottelijan kohdalla voisi olla ohjelmassa lähikuukausina.

Sami Enbom

Tallin nyrkkeilijöistä Sami Enbomilla on tällä erää realistisimmat mahdollisuudet testata kykyjään Euroopan listan nyrkkeilijöitä vastaan. Jotta Suomessa Enbom nousisi tunnettavuudeltaan myös ykköskorin ottelijaksi, vaatisi se ”make it or break it” -tyyppisen ottelun voittamista. Kotimaisista ottelijoista tällaisen matsin pystyisi tarjoamaan Niklas Räsänen, mutta olisiko kahden vasurin välinen kamppailu yleisön kannalta järkevä? Ulkomaisista nimistä muun muassa Mariano Hilario, Serhiy Demchenko olisivat sellaisia, joiden voittaminen nostaisi selkeästi Enbomin profiilia ja miksei myös harkinnan arvoisia olisi myös Patrick Mendy sekä ruotsalainen Sven Fornling? Joka tapauksessa Enbomin olisi hyvä saada loppuvuodelle vielä ainakin yksi ottelu listalleen!

Kuva: Petteri Heittola

Mathias Eklund

Eklund otti uransa toistaiseksi tärkeimmän ja hienoimman voiton syyskuussa Vaasassa ja osoitti samalla, että miehen varaan pystyy Vaasassa järjestämään tasokkaan ravintolanyrkkeilyillan, mikäli vain järjestäjä ja rahoittaja tapahtumalle löytyy. Seuraavaksi Eklund matkustaa sparraamaan SM-otteluun valmistautuvaa Henri Kekäläistä, mutta ottelullisesti Eklundin tilannetta kuvaa parhaiten ilmaisu ”silmät ovat auki”.

Eklundilla on lista nyt lukemissa 8-0-1, 4 KO ja luontainen jatkumo olisi miettiä SM-titteliottelun mahdollisuutta lokakuisen Kekäläinen – Laine -ottelun voittajaa vastaan, mutta toisaalta Laineen taustajoukot ovat ilmaisseet pariinkin otteeseen pitävänsä Eklundia turhan hankalana ”Stadin Hakatuimmalle”, joten näillä näkymin SM-ottelukorsi on Kekäläisen voiton varassa ja kemiläisen voittoon Carameliton leirissä uskotaankin.

Oman mausteensa Eklundin jatkosuunnitelmiin tuo myös se, että mies on nostanut esiin mahdollisen kiinnostuksen siirtyä myös keskisarjan painoihin tulevaisuudessa, mutta myös se, että monesti kansainvälisten otteluiden palkkiotarjoukset nousevat kummasti, kun nyrkkeilijällä on tilillään 10 voittoa.

Eklund löysi aggressiivisen vaihteen uransa ensimmäisessä titteliottelussa.
Kuva: Juha Varis

Veli-Pekka Mattila

Syyskuinen ottelu oli ennakkoon Mattilan tapauksessa todellinen riski ja mies onnistui näyttämään ottelussa suurta kehittymistä vajaan kahden vuoden takaisesta ammattilaisdebyytistään. Heti jo ottelun jälkeen on nostettu esiin, että uusintaottelu Mattilan ja Faltinin välillä voisi olla kelvollinen esiottelu mihin tahansa suomalaiseen ammattilaisiltaan ja on vaikea nähdä yhtä mielenkiintoista kotimaista taistelukumppania Mattilalle, ellei sitten Härmän Mika Ritala vielä intoudu tekemään paluuta kehään tai Mattilan tavoin vahvarakenteinen Mikko Säteri. Joka tapauksessa Mattilan on oltava jatkossakin valmis koettelemaan rajojaan nyrkkeilijänä, ellei miehelle ilmaannu kotiotteluiden järjestäjää.

Mattila – Faltin -ottelu tarjosi kuvaajille useita paikkoja hyville otoksille.
Kuva: Studio Fantacy / Riika Lantto

Pirkka Suksi

Pirkka Suksi oli Grande Finale -iltaan oiva lisä. Kuitenkin miehen aikaa työelämän ja perheen lisäksi vie potkunyrkkeilyseuratoiminta Vaasassa. Kuitenkin Suksi on valmis haasteisiin sopivalla varoitusajalla, kun mielenkiintoinen haaste eteen löytyy. Olisiko Niklas Hyvärinen – Pirkka Suksi -kamppailussa riittävästi pontta jonkun Suomessa järjestettävän illan esiotteluksi? Joka tapauksessa Suksi saa olla ylpeä jo siitä, että kuuluu siihen noin 20 hengen suomalaiseen ammattinyrkkeilijäjoukkoon, joka on iskenyt raskaansarjan ammattilaismatsin.

Kuva: Pekka Karjanmaa

Grande Finalen jälkimietteet ja kehittämisehdotukset

Caramelito Promotionsin viimeinen oma ottelutapahtuma oli nyrkkeilyllisesti ja järjestelyiltään ehkäpä paras tallin omista illoista ja aivan oikeutetusti nimeltään Grande Finale; taloudellisesti se ei kuitenkaan ollut lähellekään menestyksekäs. Johtopäätöksenä onkin helppo sanoa, että tallilla on järjestämisosaamista, mutta myyntipuoli ei milloinkaan saavuttanut luokitusta ”vahva”; poislukien kaksi Haminassa järjestettyä tapahtumaa, jossa Kai Saarainen teki tallin historian parasta tulosta.

Pirkka Suksi W UD 4 Radovan Radojcin (39-37, 40-38, 39-37)

Ottelu, jossa ennakkoon pelkäsin Pirkan tappiota, varsinkin kun kuulin miehen sairastelusta; onneksi Pirkka kuitenkin palautui ottelukuntoon ja sai kerättyä varoja erittäin hyvään tarkoitukseen. Nyrkkeilyllisesti ottelu ei tarjonnut mitään erityistä hienoutta, mutta raskaansarjan kotimaisille iskijöille on aina paikkansa suomalaisessa ammattinyrkkeilyskenessä! Loppuen lopuksi Pirkalle niukahko, mutta ansaittu voitto.

Suksen debyytti avaa muutamia mahdollisia suomalaisten välisiä otteluasetelmia mietittäväksi raskaaseen sarjaan; Marko Monosta tai Niklas Hyväristä vastaan tai ehkäpä jotain debytanttia vastaan, joita on huhujen mukaan tulossa mukaan ammattilaispuolelle lähiaikoina?

Vaikka Pirkka Suksen puolustus olikin välillä auki, nappasi mies silti voiton debyyttikamppailussaan. Kuva: Studio Fantacy / Riika Lantto

Antti Hietala W KO 3 (4) Richard Baba

Vaikka Hietalan ammattilaisura käynnistyi maaliskuussa vaikeuksien kautta ratkaisemattomalla, on mies ainakin kahdessa viimeisessä ottelussaan ollut erittäin vakuuttava. Unkarin Baba ei ollut huono, ja yritti voittaa tätäkin ottelua, mutta Hietalan käsinopeus ja taitotaso oli tällä kertaa liikaa ja lopulta vartaloisku katkaisi Baban taisteluinnon.

Ehkäpä Hietala – Lähderinne olisi ensi vuodelle erittäin osuva koitos järjestäjille mietittäväksi?

Kuva: Juha Varis

Veli-Pekka Mattila W MD 6 Dimitri Faltin (58-57, 58-57, 57-57)

Veli-Pekka Mattila otti erittäin tiukan voiton BBU International –titteliottelussa Dimitri Faltinista. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka itse pisteytin ottelun livenä 58-56 Mattilan hyväksi ja videolta katsottuna 59-57 edelleen Mattilalle, niin pidän ottelua niin tasaisena, että mielestäni ilman protestointia ottelun tulokseksi voisi hyväksyä kumman tahansa nyrkkeilijän voiton tai vaikka ratkaisemattoman riippuen siitä, mitä arvosteluperustetta arvostelutuomari painottaa.

Mielestäni Faltin vei avauserän, mutta sen jälkeen Mattila sai ottelusta paremmin kiinni ja hänen silmissään oli entistä useammin nähtävissä saalistajan katse. Kumpikaan nyrkkeilijöistä ei tule nousemaan urallaan EM-tasolle, mutta Vaasan kehässä he tarjosivat ehkäpä tämän vuoden toistaiseksi värikkäimmän Suomessa käydyn ottelun. Hallinta vaihteli nyrkkeilijältä toiselle vähän väliä ja kumpikin nyrkkeilijä horjahti ottelun aikana. Vaikka kumpikaan ottelija ei ollut puhtaasti paikallisottelija, niin paikalla ollut yleisö aisti myös tämän ottelun taisteluhengen ja eli todella hyvin mukana varsinkin ottelun lopussa, kun kumpikin nyrkkeilijä näytti olevan aivan jaksamisensa äärirajoilla.

ISTV:n lähetyksessä ei valitettavasti (ainakaan jälkikäteen katsottuna) välittynyt läheskään se tunnelma, joka paikan päällä oli, mutta silti tämä ottelupari on sellainen, joka on järkevää tehdä yleisön vuoksi uudelleenkin; ehkäpä hiukan myöhemmin 8-eräisenä?

Veli-Pekka Mattila ja Dimitri Faltin iskivät ottelun, jossa kumpikin antoi ja otti.
Kuvaaja: Pekka Karjanmaa

Mathias Eklund W TKO 8 (8) Mika Joensuu (Itämeren alueen mestaruusottelu)

Vaikka ennakkoon pelkäsin Mathias Eklundin olevan se, joka omista nyrkkeilijöistäni häviää ottelunsa näissä kisoissa, jos joku kotiottelijoista häviää, niin Mathias otti näistä kolmesta omasta nyrkkeilijästä kaikkein selkeimmän voiton.

Eklund oli saanut karistettua harteiltaan sen peikon, joka on muutamissa otteluissa haitannut miestä ja nyt tällä kertaa Eklundin esitys oli oikeasti ”köyhän miehen Mayweatheria”! Eklundin väistöjä ja liikkumista oli hieno katsoa uran ensimmäisessä 8 eräisessä ottelussa ja lauantaisella esityksellä Eklund olisi kepittänyt kumman tahansa kuukauden päästä tämän painoluokan SM-ottelussa esiintyvistä Henri Kekäläisestä tai Timo Laineesta.

Mika Joensuulle on annettava tunnustus kehään paluusta 3 vuoden tauon jälkeen itseään pidempää Eklundia vastaan sekä sisukkaasta nyrkkeilystä, vaikka Eklund osoittautui tässä ottelussa liian monella osa-alueella paremmaksi. Eklundin saatua otteisiinsa rentoutta, oli Joensuu tyyliltään täydellinen vastustaja Mathiakselle ja vaikka Joensuu saikin jonkun verran osumia sisään, oli ottelun kulku käytännössä alusta loppuun asti sama.

Eklundin ja Joensuun välisen ottelun ystävällisyydet päättyivät tähän hanskojen yhteenkietomiseen. Kuva Studio Fantacy / Riika Lantto

Johann Duhaupas W TKO 4 (10) Evgeny Orlov

Ranskan Johann Duhaupas on nyrkkeilyssä niin kovan tason nimi, mitä harva vaasalainen oikeasti ymmärsikään; Orlov puolestaan niin iso fyysisesti, että moni ymmärsi asian vasta hänet nähdessään ja järjestäjäkin lopullisesti vasta ottelupäivänä epätoivoisesti mitatessaan alimpien kaiuttimien etäisyyttä kehän pinnasta.

Orlov otteli tällä kertaa paljon puhtaammin kuin kesäkuussa Virossa Robert Heleniusta vastaan ja saikin lyötyä joitakin näyttäviä osumia Duhaupasiin tämän tehtyä muutamia virheitä. Kuitenkin kun Duhaupas sai eteenpäin marssinsa käyntiin kunnolla, oli kamppailun päättyminen vain ajan kysymys. Ottelun loppu tuli lopulta neljännessä erässä, kun Orlovin kulma keskeytti ottelun.

Tässä vaiheessa vielä kerran kiitos yleisölle, nyrkkeilijöille tiimeineen, virkailijoille sekä kaikille yhteistyökumppaneille ja talkooväelle tapahtuman mahdollistamisesta.

Kuva: Pekka Karjanmaa

Pääottelun otteluisäntä rakennustelinevuokraamo.fi:n Janne Hautamäki yhdessä Johann Duhaupasin kanssa takahuoneessa.
Kuva: Juha Varis

Yleistä

Steel Ringin Markku Pirinen kirjoitti tapahtumasta oman näkemyksensä fb-kirjoituksessaan: https://www.facebook.com/steelringboxing/posts/884354065049076

Kuten Pirinen muistaakseni alkuperäisessä tekstissä (josta ilmeisesti nyt hiukan muokattu versio esillä), niin kirjoitus herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan ja joku vetää varmasti herneen nenään. Monelta osin Pirinen on kirjoituksessaan oikeassa; lauantaita parempaan suoritukseen Caramelito Promotionsilla ei ollut taloudellisia resursseja järjestää, eikä myöskään olisi ollut lähivuosina nähtävissä mitään muutosta tulevaksi, ainakaan Vaasassa.

Mä olen tietyllä tapaa kunnianhimoinen ihminen ja jos olen illan järjestänyt, se on ollut mulle kunnia-asia, johon on uhrattu satoja tunteja kerrallaan. En myöskään halua järjestää vuodesta toiseen samantasoisia tapahtumia, vaan tavoite on oltava ylempänä. Omalta osaltani näen kuitenkin, että järjestäjänä rajat on nyt nähty ja on parempi antaa tila muille.

Caramelito Promotions järjesti itse tapahtumia helmikuusta 2009 alkaen ja oli sen lisäksi apuna muille järjestäjille lukuisia kertoja. Uskon, että on oikeutettua sanoa, että tallin ammattitaito tapahtumajärjestämiseen nyrkkeilymielessä ja matchmakingiin oli huipussaan nyt lauantaina aivan samoin kuin tallin talkooporukan osaaminen tässä syyskuisessa ja tammikuisessa tapahtumissa. Monesti pieni, tehokas ja sitoutunut porukka on parempi kuin huomattavasti laajempi porukka, jossa on liikaa ”hangaroundeja”.

Alkujaan olin henkilökohtaisesti tehnyt päätöksen, että lopetan nyrkkeilyn parissa vuoden 2016 lopussa, mutta monien vaiheiden jälkeen kesällä 2016 syntyi päätös, että järjestäminen jatkuu sittenkin vuoden 2017 loppuun; tosin tammikuussa 2017 ei ollut vielä läheskään varmaa, että tekeekö Caramelito vielä syyskuun tapahtumaa vai ei.

Siviilityön ohessa harrastusmuotoisesti tapahtumajärjestäminen on todella raskasta ja kuluttavaa. Jo edesmennyt Tarmo Uusivirta sanoi mainiossa Ringside-dokumentissa tappiollisessa James Cook EM-ottelussa hänelle tulleen yhtäkkiä ”miksi ihmeessä mä olen täällä kehässä” ajatus ja hän luovutti ottelun. Itselleni tämän syyskuun illan valmisteluissa vastaavanlainen ”miksi ihmeessä mä istun koneella tekemässä tätä tapahtumaa” –ajatus tuli useammankin kerran ja useimmiten kello oli tuolloin tyyliin 02 tai 03 tai jopa 04, kun aamulla/aamupäivällä oli mentävä myös normityöhön.

Omalta osaltani oli siis nyt viimeistään oikea aika lopettaa promoottorin rooli Caramelito Promotionsissa. Kun päävastuun kantajan rooliin ei ollut tiedossa jatkajaa, tarkoitti se samalla koko Caramelito Promotionsin lopettamista, mutta silti uskon nyrkkeilijöiden uran jatkuvan.

Tällä erää aktiivisia säännöllisesti tapahtumia vuosittain järjestäviä tahoja on Suomessa vain muutamia; ja niistä itseäni pidempään näitä on järjestänyt Pekka Mäki ja Markku Pirinen. Heitä kohtaan on tehtävä iso hatunnosto, että ovat jaksaneet ja jaksavat vieläkin tehdä tätä hommaa; jokainen, joka on yhdenkin tapahtuman tehnyt, tietää sen työmäärän ja eri tahojen vastustuksen määrän; oli kyseessä sitten 12000 hengen tapahtuma Hartwallilla tai 100 hengen tapahtuma Juukassa tai mitä tahansa siltä väliltä.

Oma promoottoriaikani on nyt siis ohi. Aika lopettamiselle on oikea, kun viimeisessä tapahtumassa ainoan kerran ääni värisee omalle naisystävälle kiitos-palkintoa antaessa.

Todennäköisesti jatkan nyrkkeilyn parissa matchmakerina, joka on huomattavasti helpompi ja kuluttamattomampi rooli kuin promoottori, eikä myöskään henkilökohtainen talousvastuu paina siinä muodossa kuin promoottorilla. Kuitenkin tiedän, että itselläni on todella rautainen tietämys nykypäiväisestä ammattinyrkkeilytapahtuman järjestämisestä ja laaja kontaktiverkosto erityisesti eurooppalaisessa ammattinyrkkeily-yhteisössä.

Suomen Ammattinyrkkeilyliitto henkilöityy paljolti Pertti Augustiniin, mutta SAN:n hallituksessa on myös muita, joilla on useiden vuosikymmenien kokemus ammattinyrkkeilymaailmasta; siis liittopuolelta. Samalla pitkä kokemus ja juurtuminen vanhoihin tapoihin on monesti myös este uudistumiselle, jota suomalainen ammattinyrkkeily kipeästi tarvitsisi muiden lajien kilpaillessa sponsorieuroista sekä katsojista ja harrastajia unohtamatta (amatööri- ja kuntoilupuolella). Tässä vielä muutamia ehdotuksiani, joista osan olen toimittanut myös liiton tietoon toivoen, että niihin suhtauduttaisiin avoimesti eikä ajatuksella, että ”kaikki muutos on pahasta”, sillä loppupeleissä liiton kuuluu olla järjestäjiä varten tai vähintään järjestäjien tukena, ei pelkästään toisinpäin.

Alla olevia ehdotuksia ei siis tule tulkita hyökkäyksenä SAN:n päättävää kokoonpanoa vastaan, vaan lähinnä tuoda esiin ja mietittäväksi järjestäjän näkökulmaa

1.                toisen kamppailulajin edustajan ammattinyrkkeilyuran mahdollistaminen ilman tarpeettomia vaikeuttamisia (esim. potkunyrkkeilyssäkin kilpailevan 2-kertaisen amatöörinyrkkeilyn SM-mitalisti Pirkka Suksen debyytin kohdalla liitto piti ensiarvoisen tärkeänä, ettei Pirkan nimi ilmesty BoxReciin ennen kuin mies on suorittanut kaikki lääkäridokumentit ja korostettiin, että mies menettää Suomen lisenssinsä välittömästi, mikäli ottelee muussa lajissa ja vastaavasti vieraan EBU-maan lisenssin hankkiminen on kiellettyä).

Kuitenkin Vaasan kilpailut nostivat jälleen kerran esiin sen, että tasaiset suomalaisten väliset ottelut ovat tapahtumien suola; enemmän kuin tasaiset suomalainen vs. ulkomaalainen –ottelut! Lisäksi on muistettava, että mitä pienemmän profiilin tapahtuma on kyseessä sitä suurempi on paikallisten urheilijoiden merkitys lipunmyynnillisesti.

EHDOTUS: SAN avaisi lisensioinnin myös muiden kamppailulajien harrastajille ja poistaisi lisenssinperuuttamisuhan urheilijan otellessa muussa kamppailulajissa. Turvallisuus ja imagokysymyksiin voi varautua sillä, että lisensioitu nyrkkeilijä velvoitetaan ilmoittamaan mahdollisesti käymänsä muun lajin ottelun tuloksen 5 päivän kuluessa ottelusta liitolle (tai vaihtoehtoisesti vastaamaan siitä, että vieraan lajin kilpailun valvonut organisaatio informoi aikarajan sisällä Suomen liittoa).

2.                tuomaritoiminnan kehittäminen (tässä yhteydessä en siis yritä kritisoida mitään yksittäistä tuomiota!):

EHDOTUS: SAN:n lisensioimille tuomareille liitto järjestäisi 1-2 kertaa vuodessa yhteisen arvosteluharjoituksen / kehätuomariharjoituksen. Paikkakunta voi olla toisella kertaa vaikka Helsinki ja toisella kertaa vaikka Seinäjoki ja harjoituksessa voisi hyödyntää ISTV:ltä & ViaPlaylta pyydettäviä ottelunauhoitteita, joista esimerkiksi tältä vuodelta löytyy monia otteluita, jotka kelpaisivat erinomaisesti koulutustarkoitukseen:

·          Kankaanpäässä Putkosen ottelu (kehätuomarointi & arvostelutuomarointi)

·         Aulangolla ja Porissa (haavaratkaisemattomat näissä tapahtumissa ja kehätuomaritoiminta haavan syntymistilanteisiin liittyen)

Nämä molemmat kohdat ovat malliesimerkkejä hankalista tilanteista, joihin vain muutaman kerran vuodessa tuomitseva ammattinyrkkeilyliiton tuomari voi milloin tahansa johtua; joko avaamalla jälkikäteen tilannetta keskustellen, voi ehkä joko välttää tekemästä jotain virhettä uudelleen tai vaihtoehtoisesti huomata tehneensä tilanteessa täysin oikein.

Lisäksi näkisin erittäin hyödylliseksi, että entisiä nyrkkeilijöitä kutsuttaisiin mukaan liiton toimintaan tuomareiksi; jääkiekon puolella Jari Levonen on vuosikausia ollut pelaajien valinta vuoden tuomariksi ja hänellä itsellään oli pitkä peliura pääsarjatasolla takana. Nykyisistä tuomareista arvostetuimmat: Erkki Meronen ja Anssi Peräjoki ovat tehneet ensin pitkän kilpauran itse nyrkkeilijänä ja se näkyy heidän kehätuomarityöskentelyssään. Uskoisin, että mikäli miehellä itsellään olisi kiinnostusta, niin Kai Kauramäki voisi olla sellainen ex-nyrkkeilijä, jolle kannattaisi antaa mahdollisuus tuomarina ja mahdollisesti myöhemmin myös Juho Haapoja, kun uransa jossain vaiheessa lopettaa; harkinnan arvoisia ehdokkaita löytyy varmasti muitakin.

Tietysti tällainen koulutus aiheuttaa pieniä kustannuksia; mutta joko liitto voi velvoittaa tuomarit osallistumaan tällaiseen lisenssinsä uusimiseksi joko omakustanteisesti tai vaihtoehtoisesti liitto rahoittaa koulutuksen kustannukset keräämistään kilpailulupamaksuista.

3.                nuoren veren sisäänajo liiton toimintaan

EHDOTUS: SAN hallitus on kulkenut pitkän tien, käsittääkseni ilman, että hallitus on vaihtunut. Pitää arvostaa vuosikymmenien mukanaan tuomaa kokemusta, mutta pienen lajin on kyettävä myös uudistumaan; mikäli hallituskausi olisi 2 vuotta ja myös sellaisille tuomareille, jotka eivät ole vielä hallituksessa olleet, sallittaisiin pääsy hallitukseen kullekin halukkaalle vuorollaan, saattaisi olla, että toiminta ei toistaisi pelkästään itseään, vaan ajatukset pysyisivät tuoreina.  Mietinnän arvoista on myös se, että miten promoottorien & matchmakerien & valmentajien mielipiteitä voitaisiin parhaiten kuulla toiminnan kehittämiseksi.

Samalla on myös mietittävä, miten Suomen asema EBU:n päätäntäelimissä pysyisi mahdollisimman vahvana siinä vaiheessa, kun Pertti Augustin jossain vaiheessa päättää siirtyä syrjään. On toivottavaa, että Augustin jakaa ammattitaitoaan ajoissa mahdolliselle suomalaiselle seuraajalleen.

4.                Pienien iltojen liiton kilpailuluvan suuruuden standardointi; nykyisellään tuomarien asuinpaikkakunnan ja ottelupaikkakunnan väliset matkakulut ovat merkittävä osa liiton perimää lupamaksua. Virkailijoiden matkakulut korostuvat varsinkin pienen budjetin illoissa, joissa summa on prosentuaalisesti selkeästi isompi osa tapahtumabudjetista kuin areena luokan tapahtumissa. Lisäksi pääkaupunkiseudulla virkailijoita on enemmän kuin millään muulla alueella, vaikkakin tapahtumia järjestetään nykyisellään todennäköisesti yhtä paljon pääkaupunkiseudun ulkopuolella kuin pääkaupunkiseudullakin. Monesti järjestäjä saa vasta aivan viime metreillä tietää virkailijoiden nimet ja pystyy vasta sen jälkeen arvioimaan matkakulut (erittely maksuista lähetetään järjestäjälle vasta tapahtuman jälkeen).

EHDOTUS: Pienissä tapahtumissa liitto voisi luoda standardoidun kustannustaulukon esimerkiksi seuraavasti: ”kun kilpailuiden suunniteltu kokonaiserämäärä on 4-6 erää, SAN kulut ovat X euroa, kun kilpailuiden suunniteltu kokonaiserämäärä on 7-10 erää, kulut ovat Y euroa ja kun erämäärä on 11-16 erää, kulut ovat Z euroa yms” ja tuossa merkitty kulusumma sisältäisi kilpailuluvan, tuomareiden palkkiot ja matkakulut yms. joskus se suosisi promoottoria, joskus ei, mutta helpottaisi pienen tapahtuman budjetin tarkkailua, kun olisi koko ajan liittokustannus tiedossa; samalla myös standardoitu.

Markus Lammi

Punnitustulokset

Grande Finale -tapahtuman punnitustulokset

Raskassarja +90,7kg 4 erää

Pirkka Suksi 121,6kg
Radovan Radojcin 106,2kg

Kuva: Juha Varis

Ylempi Välisarja 69kg 4 erää

Antti Hietala 68,8kg
Richard Baba 68,0kg

Kuva: Juha Varis

Ylempi Keskisarja 75,0kg 6 erää

Veli-Pekka Mattila 74,7kg
Dimitri Faltin 75,0kg
BBU International Belt

Kuva: Juha Varis

Ylempi Keskisarja 76,2 kg 8 erää

Mathias Eklund 75,3kg
Mika Joensuu 75,3kg
BBU Itämeren Mestaruus

Kuva: Juha Varis

Raskassarja +90,7kg 10 erää

Johann Duhaupas 112,7kg
Evgeny Orlov 139,2kg

Kuva: Juha Varis

Lippuja ostettavissa NetTicketistä https://www.netticket.fi/grande-finale sekä ovelta klo 19 alkaen.

Tapahtumaa tukemassa:

Erikoistarjous NetTicketin kautta perjantaina klo 15-23 ostettaviin ennakkolippuihin

15. päivän kunniaksi Caramelito Promotions ry tarjoaa WS Arenalla 16.9. iskettävän kovatasoisen Grande Finale -nyrkkeilyillan seisomapaikkaliput hintaan 15 euroa (sis. palvelumaksun) (norm. 20e). Huomioithan, että tämä erikoistarjous on voimassa VAIN pe 15.9. klo 15.00-23.00 ja koskee vain NetTicketin kautta tuona aikana etukoodilla SPORT ostettavia lippuja.

 

Tapahtumaa tukemassa: