Grande Finalen jälkimietteet ja kehittämisehdotukset

Caramelito Promotionsin viimeinen oma ottelutapahtuma oli nyrkkeilyllisesti ja järjestelyiltään ehkäpä paras tallin omista illoista ja aivan oikeutetusti nimeltään Grande Finale; taloudellisesti se ei kuitenkaan ollut lähellekään menestyksekäs. Johtopäätöksenä onkin helppo sanoa, että tallilla on järjestämisosaamista, mutta myyntipuoli ei milloinkaan saavuttanut luokitusta ”vahva”; poislukien kaksi Haminassa järjestettyä tapahtumaa, jossa Kai Saarainen teki tallin historian parasta tulosta.

Pirkka Suksi W UD 4 Radovan Radojcin (39-37, 40-38, 39-37)

Ottelu, jossa ennakkoon pelkäsin Pirkan tappiota, varsinkin kun kuulin miehen sairastelusta; onneksi Pirkka kuitenkin palautui ottelukuntoon ja sai kerättyä varoja erittäin hyvään tarkoitukseen. Nyrkkeilyllisesti ottelu ei tarjonnut mitään erityistä hienoutta, mutta raskaansarjan kotimaisille iskijöille on aina paikkansa suomalaisessa ammattinyrkkeilyskenessä! Loppuen lopuksi Pirkalle niukahko, mutta ansaittu voitto.

Suksen debyytti avaa muutamia mahdollisia suomalaisten välisiä otteluasetelmia mietittäväksi raskaaseen sarjaan; Marko Monosta tai Niklas Hyväristä vastaan tai ehkäpä jotain debytanttia vastaan, joita on huhujen mukaan tulossa mukaan ammattilaispuolelle lähiaikoina?

Vaikka Pirkka Suksen puolustus olikin välillä auki, nappasi mies silti voiton debyyttikamppailussaan. Kuva: Studio Fantacy / Riika Lantto

Antti Hietala W KO 3 (4) Richard Baba

Vaikka Hietalan ammattilaisura käynnistyi maaliskuussa vaikeuksien kautta ratkaisemattomalla, on mies ainakin kahdessa viimeisessä ottelussaan ollut erittäin vakuuttava. Unkarin Baba ei ollut huono, ja yritti voittaa tätäkin ottelua, mutta Hietalan käsinopeus ja taitotaso oli tällä kertaa liikaa ja lopulta vartaloisku katkaisi Baban taisteluinnon.

Ehkäpä Hietala – Lähderinne olisi ensi vuodelle erittäin osuva koitos järjestäjille mietittäväksi?

Kuva: Juha Varis

Veli-Pekka Mattila W MD 6 Dimitri Faltin (58-57, 58-57, 57-57)

Veli-Pekka Mattila otti erittäin tiukan voiton BBU International –titteliottelussa Dimitri Faltinista. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaikka itse pisteytin ottelun livenä 58-56 Mattilan hyväksi ja videolta katsottuna 59-57 edelleen Mattilalle, niin pidän ottelua niin tasaisena, että mielestäni ilman protestointia ottelun tulokseksi voisi hyväksyä kumman tahansa nyrkkeilijän voiton tai vaikka ratkaisemattoman riippuen siitä, mitä arvosteluperustetta arvostelutuomari painottaa.

Mielestäni Faltin vei avauserän, mutta sen jälkeen Mattila sai ottelusta paremmin kiinni ja hänen silmissään oli entistä useammin nähtävissä saalistajan katse. Kumpikaan nyrkkeilijöistä ei tule nousemaan urallaan EM-tasolle, mutta Vaasan kehässä he tarjosivat ehkäpä tämän vuoden toistaiseksi värikkäimmän Suomessa käydyn ottelun. Hallinta vaihteli nyrkkeilijältä toiselle vähän väliä ja kumpikin nyrkkeilijä horjahti ottelun aikana. Vaikka kumpikaan ottelija ei ollut puhtaasti paikallisottelija, niin paikalla ollut yleisö aisti myös tämän ottelun taisteluhengen ja eli todella hyvin mukana varsinkin ottelun lopussa, kun kumpikin nyrkkeilijä näytti olevan aivan jaksamisensa äärirajoilla.

ISTV:n lähetyksessä ei valitettavasti (ainakaan jälkikäteen katsottuna) välittynyt läheskään se tunnelma, joka paikan päällä oli, mutta silti tämä ottelupari on sellainen, joka on järkevää tehdä yleisön vuoksi uudelleenkin; ehkäpä hiukan myöhemmin 8-eräisenä?

Veli-Pekka Mattila ja Dimitri Faltin iskivät ottelun, jossa kumpikin antoi ja otti.
Kuvaaja: Pekka Karjanmaa

Mathias Eklund W TKO 8 (8) Mika Joensuu (Itämeren alueen mestaruusottelu)

Vaikka ennakkoon pelkäsin Mathias Eklundin olevan se, joka omista nyrkkeilijöistäni häviää ottelunsa näissä kisoissa, jos joku kotiottelijoista häviää, niin Mathias otti näistä kolmesta omasta nyrkkeilijästä kaikkein selkeimmän voiton.

Eklund oli saanut karistettua harteiltaan sen peikon, joka on muutamissa otteluissa haitannut miestä ja nyt tällä kertaa Eklundin esitys oli oikeasti ”köyhän miehen Mayweatheria”! Eklundin väistöjä ja liikkumista oli hieno katsoa uran ensimmäisessä 8 eräisessä ottelussa ja lauantaisella esityksellä Eklund olisi kepittänyt kumman tahansa kuukauden päästä tämän painoluokan SM-ottelussa esiintyvistä Henri Kekäläisestä tai Timo Laineesta.

Mika Joensuulle on annettava tunnustus kehään paluusta 3 vuoden tauon jälkeen itseään pidempää Eklundia vastaan sekä sisukkaasta nyrkkeilystä, vaikka Eklund osoittautui tässä ottelussa liian monella osa-alueella paremmaksi. Eklundin saatua otteisiinsa rentoutta, oli Joensuu tyyliltään täydellinen vastustaja Mathiakselle ja vaikka Joensuu saikin jonkun verran osumia sisään, oli ottelun kulku käytännössä alusta loppuun asti sama.

Eklundin ja Joensuun välisen ottelun ystävällisyydet päättyivät tähän hanskojen yhteenkietomiseen. Kuva Studio Fantacy / Riika Lantto

Johann Duhaupas W TKO 4 (10) Evgeny Orlov

Ranskan Johann Duhaupas on nyrkkeilyssä niin kovan tason nimi, mitä harva vaasalainen oikeasti ymmärsikään; Orlov puolestaan niin iso fyysisesti, että moni ymmärsi asian vasta hänet nähdessään ja järjestäjäkin lopullisesti vasta ottelupäivänä epätoivoisesti mitatessaan alimpien kaiuttimien etäisyyttä kehän pinnasta.

Orlov otteli tällä kertaa paljon puhtaammin kuin kesäkuussa Virossa Robert Heleniusta vastaan ja saikin lyötyä joitakin näyttäviä osumia Duhaupasiin tämän tehtyä muutamia virheitä. Kuitenkin kun Duhaupas sai eteenpäin marssinsa käyntiin kunnolla, oli kamppailun päättyminen vain ajan kysymys. Ottelun loppu tuli lopulta neljännessä erässä, kun Orlovin kulma keskeytti ottelun.

Tässä vaiheessa vielä kerran kiitos yleisölle, nyrkkeilijöille tiimeineen, virkailijoille sekä kaikille yhteistyökumppaneille ja talkooväelle tapahtuman mahdollistamisesta.

Kuva: Pekka Karjanmaa

Pääottelun otteluisäntä rakennustelinevuokraamo.fi:n Janne Hautamäki yhdessä Johann Duhaupasin kanssa takahuoneessa.
Kuva: Juha Varis

Yleistä

Steel Ringin Markku Pirinen kirjoitti tapahtumasta oman näkemyksensä fb-kirjoituksessaan: https://www.facebook.com/steelringboxing/posts/884354065049076

Kuten Pirinen muistaakseni alkuperäisessä tekstissä (josta ilmeisesti nyt hiukan muokattu versio esillä), niin kirjoitus herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan ja joku vetää varmasti herneen nenään. Monelta osin Pirinen on kirjoituksessaan oikeassa; lauantaita parempaan suoritukseen Caramelito Promotionsilla ei ollut taloudellisia resursseja järjestää, eikä myöskään olisi ollut lähivuosina nähtävissä mitään muutosta tulevaksi, ainakaan Vaasassa.

Mä olen tietyllä tapaa kunnianhimoinen ihminen ja jos olen illan järjestänyt, se on ollut mulle kunnia-asia, johon on uhrattu satoja tunteja kerrallaan. En myöskään halua järjestää vuodesta toiseen samantasoisia tapahtumia, vaan tavoite on oltava ylempänä. Omalta osaltani näen kuitenkin, että järjestäjänä rajat on nyt nähty ja on parempi antaa tila muille.

Caramelito Promotions järjesti itse tapahtumia helmikuusta 2009 alkaen ja oli sen lisäksi apuna muille järjestäjille lukuisia kertoja. Uskon, että on oikeutettua sanoa, että tallin ammattitaito tapahtumajärjestämiseen nyrkkeilymielessä ja matchmakingiin oli huipussaan nyt lauantaina aivan samoin kuin tallin talkooporukan osaaminen tässä syyskuisessa ja tammikuisessa tapahtumissa. Monesti pieni, tehokas ja sitoutunut porukka on parempi kuin huomattavasti laajempi porukka, jossa on liikaa ”hangaroundeja”.

Alkujaan olin henkilökohtaisesti tehnyt päätöksen, että lopetan nyrkkeilyn parissa vuoden 2016 lopussa, mutta monien vaiheiden jälkeen kesällä 2016 syntyi päätös, että järjestäminen jatkuu sittenkin vuoden 2017 loppuun; tosin tammikuussa 2017 ei ollut vielä läheskään varmaa, että tekeekö Caramelito vielä syyskuun tapahtumaa vai ei.

Siviilityön ohessa harrastusmuotoisesti tapahtumajärjestäminen on todella raskasta ja kuluttavaa. Jo edesmennyt Tarmo Uusivirta sanoi mainiossa Ringside-dokumentissa tappiollisessa James Cook EM-ottelussa hänelle tulleen yhtäkkiä ”miksi ihmeessä mä olen täällä kehässä” ajatus ja hän luovutti ottelun. Itselleni tämän syyskuun illan valmisteluissa vastaavanlainen ”miksi ihmeessä mä istun koneella tekemässä tätä tapahtumaa” –ajatus tuli useammankin kerran ja useimmiten kello oli tuolloin tyyliin 02 tai 03 tai jopa 04, kun aamulla/aamupäivällä oli mentävä myös normityöhön.

Omalta osaltani oli siis nyt viimeistään oikea aika lopettaa promoottorin rooli Caramelito Promotionsissa. Kun päävastuun kantajan rooliin ei ollut tiedossa jatkajaa, tarkoitti se samalla koko Caramelito Promotionsin lopettamista, mutta silti uskon nyrkkeilijöiden uran jatkuvan.

Tällä erää aktiivisia säännöllisesti tapahtumia vuosittain järjestäviä tahoja on Suomessa vain muutamia; ja niistä itseäni pidempään näitä on järjestänyt Pekka Mäki ja Markku Pirinen. Heitä kohtaan on tehtävä iso hatunnosto, että ovat jaksaneet ja jaksavat vieläkin tehdä tätä hommaa; jokainen, joka on yhdenkin tapahtuman tehnyt, tietää sen työmäärän ja eri tahojen vastustuksen määrän; oli kyseessä sitten 12000 hengen tapahtuma Hartwallilla tai 100 hengen tapahtuma Juukassa tai mitä tahansa siltä väliltä.

Oma promoottoriaikani on nyt siis ohi. Aika lopettamiselle on oikea, kun viimeisessä tapahtumassa ainoan kerran ääni värisee omalle naisystävälle kiitos-palkintoa antaessa.

Todennäköisesti jatkan nyrkkeilyn parissa matchmakerina, joka on huomattavasti helpompi ja kuluttamattomampi rooli kuin promoottori, eikä myöskään henkilökohtainen talousvastuu paina siinä muodossa kuin promoottorilla. Kuitenkin tiedän, että itselläni on todella rautainen tietämys nykypäiväisestä ammattinyrkkeilytapahtuman järjestämisestä ja laaja kontaktiverkosto erityisesti eurooppalaisessa ammattinyrkkeily-yhteisössä.

Suomen Ammattinyrkkeilyliitto henkilöityy paljolti Pertti Augustiniin, mutta SAN:n hallituksessa on myös muita, joilla on useiden vuosikymmenien kokemus ammattinyrkkeilymaailmasta; siis liittopuolelta. Samalla pitkä kokemus ja juurtuminen vanhoihin tapoihin on monesti myös este uudistumiselle, jota suomalainen ammattinyrkkeily kipeästi tarvitsisi muiden lajien kilpaillessa sponsorieuroista sekä katsojista ja harrastajia unohtamatta (amatööri- ja kuntoilupuolella). Tässä vielä muutamia ehdotuksiani, joista osan olen toimittanut myös liiton tietoon toivoen, että niihin suhtauduttaisiin avoimesti eikä ajatuksella, että ”kaikki muutos on pahasta”, sillä loppupeleissä liiton kuuluu olla järjestäjiä varten tai vähintään järjestäjien tukena, ei pelkästään toisinpäin.

Alla olevia ehdotuksia ei siis tule tulkita hyökkäyksenä SAN:n päättävää kokoonpanoa vastaan, vaan lähinnä tuoda esiin ja mietittäväksi järjestäjän näkökulmaa

1.                toisen kamppailulajin edustajan ammattinyrkkeilyuran mahdollistaminen ilman tarpeettomia vaikeuttamisia (esim. potkunyrkkeilyssäkin kilpailevan 2-kertaisen amatöörinyrkkeilyn SM-mitalisti Pirkka Suksen debyytin kohdalla liitto piti ensiarvoisen tärkeänä, ettei Pirkan nimi ilmesty BoxReciin ennen kuin mies on suorittanut kaikki lääkäridokumentit ja korostettiin, että mies menettää Suomen lisenssinsä välittömästi, mikäli ottelee muussa lajissa ja vastaavasti vieraan EBU-maan lisenssin hankkiminen on kiellettyä).

Kuitenkin Vaasan kilpailut nostivat jälleen kerran esiin sen, että tasaiset suomalaisten väliset ottelut ovat tapahtumien suola; enemmän kuin tasaiset suomalainen vs. ulkomaalainen –ottelut! Lisäksi on muistettava, että mitä pienemmän profiilin tapahtuma on kyseessä sitä suurempi on paikallisten urheilijoiden merkitys lipunmyynnillisesti.

EHDOTUS: SAN avaisi lisensioinnin myös muiden kamppailulajien harrastajille ja poistaisi lisenssinperuuttamisuhan urheilijan otellessa muussa kamppailulajissa. Turvallisuus ja imagokysymyksiin voi varautua sillä, että lisensioitu nyrkkeilijä velvoitetaan ilmoittamaan mahdollisesti käymänsä muun lajin ottelun tuloksen 5 päivän kuluessa ottelusta liitolle (tai vaihtoehtoisesti vastaamaan siitä, että vieraan lajin kilpailun valvonut organisaatio informoi aikarajan sisällä Suomen liittoa).

2.                tuomaritoiminnan kehittäminen (tässä yhteydessä en siis yritä kritisoida mitään yksittäistä tuomiota!):

EHDOTUS: SAN:n lisensioimille tuomareille liitto järjestäisi 1-2 kertaa vuodessa yhteisen arvosteluharjoituksen / kehätuomariharjoituksen. Paikkakunta voi olla toisella kertaa vaikka Helsinki ja toisella kertaa vaikka Seinäjoki ja harjoituksessa voisi hyödyntää ISTV:ltä & ViaPlaylta pyydettäviä ottelunauhoitteita, joista esimerkiksi tältä vuodelta löytyy monia otteluita, jotka kelpaisivat erinomaisesti koulutustarkoitukseen:

·          Kankaanpäässä Putkosen ottelu (kehätuomarointi & arvostelutuomarointi)

·         Aulangolla ja Porissa (haavaratkaisemattomat näissä tapahtumissa ja kehätuomaritoiminta haavan syntymistilanteisiin liittyen)

Nämä molemmat kohdat ovat malliesimerkkejä hankalista tilanteista, joihin vain muutaman kerran vuodessa tuomitseva ammattinyrkkeilyliiton tuomari voi milloin tahansa johtua; joko avaamalla jälkikäteen tilannetta keskustellen, voi ehkä joko välttää tekemästä jotain virhettä uudelleen tai vaihtoehtoisesti huomata tehneensä tilanteessa täysin oikein.

Lisäksi näkisin erittäin hyödylliseksi, että entisiä nyrkkeilijöitä kutsuttaisiin mukaan liiton toimintaan tuomareiksi; jääkiekon puolella Jari Levonen on vuosikausia ollut pelaajien valinta vuoden tuomariksi ja hänellä itsellään oli pitkä peliura pääsarjatasolla takana. Nykyisistä tuomareista arvostetuimmat: Erkki Meronen ja Anssi Peräjoki ovat tehneet ensin pitkän kilpauran itse nyrkkeilijänä ja se näkyy heidän kehätuomarityöskentelyssään. Uskoisin, että mikäli miehellä itsellään olisi kiinnostusta, niin Kai Kauramäki voisi olla sellainen ex-nyrkkeilijä, jolle kannattaisi antaa mahdollisuus tuomarina ja mahdollisesti myöhemmin myös Juho Haapoja, kun uransa jossain vaiheessa lopettaa; harkinnan arvoisia ehdokkaita löytyy varmasti muitakin.

Tietysti tällainen koulutus aiheuttaa pieniä kustannuksia; mutta joko liitto voi velvoittaa tuomarit osallistumaan tällaiseen lisenssinsä uusimiseksi joko omakustanteisesti tai vaihtoehtoisesti liitto rahoittaa koulutuksen kustannukset keräämistään kilpailulupamaksuista.

3.                nuoren veren sisäänajo liiton toimintaan

EHDOTUS: SAN hallitus on kulkenut pitkän tien, käsittääkseni ilman, että hallitus on vaihtunut. Pitää arvostaa vuosikymmenien mukanaan tuomaa kokemusta, mutta pienen lajin on kyettävä myös uudistumaan; mikäli hallituskausi olisi 2 vuotta ja myös sellaisille tuomareille, jotka eivät ole vielä hallituksessa olleet, sallittaisiin pääsy hallitukseen kullekin halukkaalle vuorollaan, saattaisi olla, että toiminta ei toistaisi pelkästään itseään, vaan ajatukset pysyisivät tuoreina.  Mietinnän arvoista on myös se, että miten promoottorien & matchmakerien & valmentajien mielipiteitä voitaisiin parhaiten kuulla toiminnan kehittämiseksi.

Samalla on myös mietittävä, miten Suomen asema EBU:n päätäntäelimissä pysyisi mahdollisimman vahvana siinä vaiheessa, kun Pertti Augustin jossain vaiheessa päättää siirtyä syrjään. On toivottavaa, että Augustin jakaa ammattitaitoaan ajoissa mahdolliselle suomalaiselle seuraajalleen.

4.                Pienien iltojen liiton kilpailuluvan suuruuden standardointi; nykyisellään tuomarien asuinpaikkakunnan ja ottelupaikkakunnan väliset matkakulut ovat merkittävä osa liiton perimää lupamaksua. Virkailijoiden matkakulut korostuvat varsinkin pienen budjetin illoissa, joissa summa on prosentuaalisesti selkeästi isompi osa tapahtumabudjetista kuin areena luokan tapahtumissa. Lisäksi pääkaupunkiseudulla virkailijoita on enemmän kuin millään muulla alueella, vaikkakin tapahtumia järjestetään nykyisellään todennäköisesti yhtä paljon pääkaupunkiseudun ulkopuolella kuin pääkaupunkiseudullakin. Monesti järjestäjä saa vasta aivan viime metreillä tietää virkailijoiden nimet ja pystyy vasta sen jälkeen arvioimaan matkakulut (erittely maksuista lähetetään järjestäjälle vasta tapahtuman jälkeen).

EHDOTUS: Pienissä tapahtumissa liitto voisi luoda standardoidun kustannustaulukon esimerkiksi seuraavasti: ”kun kilpailuiden suunniteltu kokonaiserämäärä on 4-6 erää, SAN kulut ovat X euroa, kun kilpailuiden suunniteltu kokonaiserämäärä on 7-10 erää, kulut ovat Y euroa ja kun erämäärä on 11-16 erää, kulut ovat Z euroa yms” ja tuossa merkitty kulusumma sisältäisi kilpailuluvan, tuomareiden palkkiot ja matkakulut yms. joskus se suosisi promoottoria, joskus ei, mutta helpottaisi pienen tapahtuman budjetin tarkkailua, kun olisi koko ajan liittokustannus tiedossa; samalla myös standardoitu.

Markus Lammi